Oon syönyt irtokarkkeja. Tunnustus! Ja ongelma! Eikö irtokarkit nyt silloin tällöin ole ihan ok, eikö urheilijatkin syö niitä, eihän niistä pitäisi olla huono omatunto? Ja silti aina on... On sellainen "kaikki on pilalla" -olo. Tosin nyt oon torjunut sitä aika hyvin. Yhdestä irtokarkkipussista ei liho. Sitäpaitsi oon ihan hoikka ja urheilen ja mulla on urheilulliset elämäntavat - on tosi epätodennäköistä että lihoisin. Haaveilen aina siitä, että voisin syödä irtiksiä tai jotain muuta hyväskää ilman pahaa omaatuntoa - ja kun sitten kokeilen sitä, haaveilen siitä, että olisin se muiden yläpuolella leijuva urheilija, joka aina syö vaan laatua.

Treenit on onneksi tehty ja muutenkin kaikki ihan ok. Huomenna meen äidin kanssa uimahalliin ja illalla pitäis tehdä vielä oma treeni, vähän vauhdin hankintaa. Nyt yritän kääntää itsearvostuksen päälle ja latautumaan yön ajaksi. Kaikki hyvin.

En oo vieläkään laihiksella. Enkä oo myöskään käynyt puntarilla. Puntarilakko.

Ja karkkilakko perjantaihin asti :D Mulle tuli perjantaina joku kuumepiikki, joka oli lauantaina jo tiessään, mutta olin perjantaina kuitenkin niin surkeana, että pakko oli hieman suklaatia nauttia! Ja viikonloppu oltiin kylässä, missä ruokavalio nyt useimmiten on mitä on, juhlat (itse asiassa kahdetkin) kun oli. En kyllä yleensäkään älyttömästi syö mitään karkkeja tms. mutta tuo "lakko" tuntuu jotenki... tavoitteellisemmalta! Varsinkin kun pöydällä rairuohon vieressä on Rölli-suklaamuna!

Tänään on liikunnasta lepopäivä. Koulussa tosin oli telinevoimistelua (puolivoltteja, jee!) ja uintia (sukelsin hyppyaltaan pohjaan, jee! ja uskalsin hypätä kolmesta metristä...). Kohta pitäisi venytellä. Eilen kävin viikon pitkiksen tekemässä, 22 km tuli mittariin juoksua.

Painon jauhantaa

Oon nyt päivän taas miettinyt tota painoasiaa. Yleensä kun käyn vaa´alla niin oon jo piiiitkään painanut aina 53-54 kg, mikä on ihan normaali paino mun pituuteen, 158 cm, nähden. Joskus paino näyttää enemmänkin. Tiiän, että se voi johtua treenaamisesta, turvotuksesta jne. mutta aina se masentaa. Toisaalta taas joskus se näyttää vähemmänkin. Aika harvoin.

Mä en näytä lihavalta, mutta lihaksikkaalta kyllä. Ja mulla on isot rinnat. Oisin varmaan paljo kevyempi ja kokonaisuudessaan laihemman näkönen ilman niitä. Vähä aikaa sitte päätin laihduttaa niin että painaisin 48 kg (kun kuulin, että eräs rinnaton 155 cm pitkä kaverini painaa 47 kg) ja olinkin useita viikkoja Kiloklubissa - tuloksetta. Nyt siis mietin, että pitäiskö taas yrittää laihduttaa ja tulin siihen tulokseen, että: EI.

Saa luvan kelvata tälläsenä. Ainaki huomiseen asti :D Ehkä sitten taas muutan mieleni. Tahtoisin päästä johonkin tasapainoiseen itsensä hyväksymisen tilaan, mutta ehkä se on mahdotonta. Mutta keskitytään nyt siis treenaamiseen eikä jatkuvaan vatsamakkaroiden puristeluun. Jos en voi olla laihin, haluan olla kaikista kestävin ja vahvin.

Tän päivän treeninä oli 60 min juoksulenkki, puolivälin jälkeen 3*4 min spurtit (sykkeen nosto 160->195) 2 min palautuksin. Sitte oon tehny "väliaika" lihaskuntoa ja kohta vielä venyttelen.

Tänään seminaarissa käsiteltiin mun kandidaatintutkielma ja se oli ihan huojentavaa :) Vaikka en tekis enää mitään muutoksia, saisin silti kolmosen! Taas antoi toivoa valmistumisesta! Siis kandiksi.

Koulussa oli ihanat erityisuinnit!